Niina Joost

Niina Joost tuli Suomeen Virosta vuonna 1998. Virossa hän oli
töissä tehtaassa melkein 30 vuotta. Hänen ammattinsa on
muovivalaja, mutta kirjoittaminen on ollut hänen harrastuksena
aina. Hän sanoo runoista:
” Juuri tästä minä pidän, koska niillä voin ilmaista itseäni ja omia
ajatuksiani. Eikä se aina suju, vain kun tulee jokin tuuri,
erityisesti, jos se käy sydämeni läpi.”

Yksinäisyys

Minun sydämen seurana on yksinäisyys:
ja ikävä tunnelma painaa mua lisäksi –
ulkona kesä ja aurinko paistaa –
vaan sielu ei löytänyt lepoa, rauhaa.

Vain musiikki lohduttaa. Viulun sävel –
se myrskynä antaa voimansa mulle.
mä selvisin taistelusta itseni kanssa –
vain surun ja kaipuun yli en jaksa…

Mä tahtoisin olla vain ystävän kanssa –
vain nähdä ja kuulla kuin musiikin ääntä!
En tarvitse aurinkoa, enkä kesää –
vain ystävän ajatuksissa olisin mukana.

Jos olisin varma mä ystävän tunteista
minun elämäntunnelma taas voisi muuttua.
Mulla tulisi voimaa elämää varten –
en olisi enää mä niin yksinäinen.

Mä lentäisin maailmaan ystävän kanssa,
mä taas voisin hymyillä esteitä vastaan.
Minun unelmat voisivat siis täyttyä!
Se olisi sydämen mieluinen lahja…

Joskus oli onnen tunnelma -
mutta nyt se kaikki on ohi,
vaan rakkauden muistelma
on jäänyt mulle lohdutukseks'.

Mun elämä tuntui niin kauniilta
ikään kuin ikuinen kesä!
Mä katselin silmillä hymyilevin
ja aina aurinko paistoi!

Vaikka enemmän oli kipua,
ja surusta sydän mul itki.
Ja aina mä yksin - vain sielullani
tunsin, että minua ymmärrettiin...

Sutimaa

Kun elimme saarella,
jonka nimi Sutimaa.
Pitkänä syksynä, talvena
Me rakennettiin silta saarelta.

Me susisuolla retkillä
nautimme joulun hetkiä,
kun seikkailimme susien seurassa –
olemme selvinneet tästä hengissä.

Pitkällä matkalla Helsinkiin
emme saaneet nukkua –
Kilpailimme innokkaasti
Jännissä tehtävissä.

Me opiskeltiin ahkerasti
kieltä, tietotekniikkaa,
myös selvisimme kokeista –
ja suoritettiin ATK-kortteja.

Kun silta tehtiin valmiiksi
myös viisautta saimme lisäksi.
Nyt palasimme sen saarelta
ett’ päästä huippuelämään!

Jos joskus ikävä tunnelma
Voi muistuttaa Sutimaan kurssista –
Siis otamme kaverin mukaan –
Ja ollaan taas sillä saarella…

Susisuon sudelle

Missä ovat kaikki sudet –
Ehkä ovat piilossa?
Emme tulleet teidän kimppuun –
Olemme vain retkillä.

Emme häiritse teidän lepoa,
Emme riko luontoa.
Emme tarvitse sudenruokaa –
Satuimme hyttysten syötäväksi…


***

Olen hyvin viihtynyt Porissa –
kaikkein kauniimmassa Karhukaupungissa,
myös kivan Sutimaan kurssilla.
Suomen kieli kuin hieno musiikki –
se aina koskettaa minun sieluani…

Voi… itku… Suomi surussa!
Taas vietiin kulta kansalta.
Se oli Musta sunnuntai!!!
Taas tšekit kovat juhlimaan…

***

Missä ovat Lapin porot –
Mihin ootte liikkeellä?
Kävelimme pitkin reittiä –
Eikä nähty yhtäkään.

Haaveilimme Joulupukin
nähdä Napapiirillä,
mutta porot veivät hänet
Satumaisen tunturiin.

Varmaan sieltä niitä löydy
villin kauniista luonnosta:
Vesi virtaa, revontulet,
Taikavallan maisemat.

Täältä löytyi vain sammakoita,
muurahaisia lisäksi.
Muurahaiset veivät voiton –
Olivat pirun ahkeria.

Hävinneitä sammakoita
ei enää kannata kiusata,
ne olit kovin heikkoja –
Eikä niistä saisi keittoa.

Me kuntoilimme innokkaasti –
rasvapoltto vaikutti.
Kun pääsimme taas ruokailuun –
Niin rakkaat kilot tuli takaisin.

Ei se mikään ihme ole
että ei nähty poroja.
Karhukaupungista tultiin –
Eikä karhuja ollenkaan.

Satumainen Rovaniemi
Jää nyt pitkään muistoihin,
Jos taas tulee surumieli –
Päästä pitää tunturiin:

Sieltä voi löytää ilomielen,
unelmien hetket –
Joulupukin, tontut, porot.
Hiljaisuuden tunteet.

Pikkupojalle

Pikkupoika, pieni vauva,
sulle annettu lahjana:
Elämänsä pitkät polut –
Joista voisit valita.

Eri suuntiin vievät polut –
Niistä yksi vain oikea.
Kun tärkeimmän suunnan löydät –
Kohtalotar sua odottaa!

Riittävästi tulee kaikki:
Seikkailu ja taistelu –
Aurinko ei aina paista –
Useammin on pilvistä.

Meren myrskyt ovat kovat,
Kun satut yksin laivalle –
Laineet, tuulet sinua vastaan
Väärään suuntaan viittaavat.

Kyllä selviät taistelusta
Enkelin siiven suojassa.
Elämää vain lyhyt hetki
Suuren taivaan vallassa.

Elämässä kaikkein tärkein
Annettu on ylhäältä:
Menestystä, rakkautta,
Joskus kaipuu, surua.

Pikkupoika, nuku hyvin –
Saadut on vain unessa.
Enkeli valvoo sinun unta –
Ett’ voisit olla turvassa.

Kesä

Kuin lyhyt on se kesä
Ja sekin pian ohi,
En ehtinyt kuulla käkiä,
että voisin laskea vuosia.

Kuinka pitkänä on annettu elämä –
En tahtoisi mä siitä tietää.
Vain joka elämän hetkestä
nauttia niin kuin viimeisestä.

Ja taas en saa mä unta –
Ajatuksista pyörii pää.
Ne vievät minut mukanaan
unelmien maailmaan.

Jossa voisin olla rauhassa
ja henki voisi levätä,
Vain rakkauden tunnelmissa
tahtoisin olla aina.

Vain rakkauden vallassa
mä pystyisin kestämän kaikki –
Ja elämä tuntuisi kauniimpana,
ja sieluni voisi laulaa.

Vain rakkauden tunteistani,
jossa joka hetki niin tärkeä!
Se voisi kestää ikuisesti –
Että riittäisi loppuun asti…

***

Rakkaus on suurta iloa,
vaikka enemmän saa tästä
sydämen surua ja kipua.

<Takaisin

Päivitetty 19.5.2008