Farzaneh Hatami Landi

“Olen kotoisin Etelä-Iranista ja asunut Suomessa 13 vuotta.
Opiskelin Teknillisessa korkeakoulussa. Aloin kirjoittaa
runoja jo nuorena ja jatkoin kirjoittamista asuessani
Suomessa. Vuodesta 2000 olen intensiivisesti keskittynyt
runojen kirjoittamiseen ja tuloksena on syntynyt
runokokoelma jonka nimi on Varjojen ääni.”

1.
Minulla on ikävä
kotikaupunkiani.

Minulla on ikävä
äitiäni,
kun muistan talvipäivän,
jona hän otti
minut vastaan koulusta.
Hän laittoi
kodin edustalle maton,
millä söimme yhdessä.

Minulla on ikävä,
kun muistan äitini
käsien kampaavan
hiuksiani.

Minulla on ikävä,
kun muistan
äidin huivin tuoksun.

Minulla on ikävä,
kotikaupunkiani
sinistä taivasta,
kun nukuin yöllä ulkona,
ja näin sen tähdet.

Minulla on ikävä
kun muistan
vanhan miehen,
joka myi meille
joka päivä
tuoksuvaa jogurttia.

Minulla on ikävä,
kun muistan 
pienen puutarhan
talomme keskellä.

Kun istun
kotini pöydän ääressä,
katson ikkunasta ulos,
kysyn itseltäni,
mitä minä 
täällä teen,
kun on niin ikävä.
Kysyn vielä, missä
minä olen
ja minne minä menen?
Minulla on ikävä.

2.
Siellä kaukana 
väsyneet hevoset lepäävät. 
Siellä kaukana
sotilaat laskevat aseensa 
itsensä viereen maahan. 
Siellä kaukana
vanhat ihmiset ovat 
vieneet kuormansa 
ja odottavat.
Siellä kaukana 
maa odottaa 
ajan kuluvan.
Siellä kaukana 
lintu odottaa 
lentämistä ja siipien avautumista.

3. 
Kun pilvien sydämet avataan 
ihmiset lähettävät 
raketit toisille planeetoille, 
ne voittavat matkat. 
Tähdet eivät vilku. 
Kun atomipommi tuhoaa 
elämän sekunnissa,
ihmisen työllä on vain arvoa.
Kun robotit puhuvat
ihmisyys on kuollut.
Kun Eeva oli Eeva
ja Aatami oli Aatami,
syntiä oli pelkästään
omenan ottaminen puusta.

4.
Metsän haave 
on kasvaa vihreäksi.

Meren haave
on olla liikkeessä.

Auringon haave
on säteillä.

Maan haave
on olla elossa.

Mutta mikä on 
ihmisen haave?
Tappaa kaikki elävä?

5.
Olen puinen
käsiin nojaava veistos
Afrikasta.

Lapsi tuo pienen
shakkilaudan eteeni.
Hän haluaa leikkiä kanssani.
Aloittaa hevosella.

Minä nojaan.
Haluaisin pelata hänen kanssaan.
Aloittaisin sotilaalla.

Lapsi odottaa.
Käteni ovat puiset
ja voimattomat.
Minä nojaan.

Käteni ovat kuivuneet
pitämään leukaa ylhäällä.
Lapsi väsyy
ja lähtee leikkimään 
lasten kanssa.

Minä nojaan yksin
shakkilautaan.
Liikkumatta
minä nojaan.

<Takaisin

Päivitetty 25.6.2006