Kristiina Teiss

Olen kotoisin Virosta, syntynyt keskivirolaisessa Viljandin
kaupungissa.
Suomessa olen asunut vuodesta 1993 lähtien, välillä kävin
opiskelemassa Tallinnassa ja palasin sitten v. 1995 vaihto-
opiskelijaksi Tampereen yliopistoon, pääaineena suomen kieli.
Taustani on monikulttuurinen:
Minulla on virolais-inkeriläis-venäläiset juuret, käytännössä
kuitenkin tunnen kuuluvani virolaiseen ja suomalaiseen
kulttuurikontekstiin.
Opiskelujeni ohella olen kolmen lapsen äiti; vuodesta 1997 olen
toiminut suomen ja viron kielen opettajana eri kouluissa.
Kirjoittanut olen 9-vuotiaasta lähtien, viime vuosien aikana olen
osallistunut erilaisiin kirjoittajakoulutuksiin ja esiintynyt
muutamissa kirjallisuustapahtumissa (Pentinkulmanpäivät,
Annikin runofestarit); muutamia runojani on julkaistu pienissä
lehdissä ja Hedelmiä jotka eivät tuoksu ruudille –antologiassa.

1.
Kuolleen lupiinin
haudalta
ei hiljaisuutta löydy
Maitohorsma siinä
tanssii,
tanssii ja hörhelöi,
siankärsämö säestämässä

keskikesän makea runsaus,
siihen sointumassa
ruumishuoneen tuoksu.
Lupiini on vieras,
tappakaa hänet -
kuuluu
alkuasukkaiden huuto.

2.
Piharatamo
pitkäksi venähti,
piharatamo
pihan valloitti,
piharatamo
pyysi ja kaipasi -
tallatkaa, tallokaa,
kävelkää ja kulkekaa,
älkää musta
välittäkö,
pitäkää
minua mitä mukavimpana
mattona.

Sillä
siitä minä
saan voimaa
ja siementen
synnytysiloa.

3.
Miksi aina joutuvat
lihamyllyyn
hehkeät nännit,
tarjolla olevat
hävyt?
Myllyyn, josta tulee
katkeamattomana virtana
elämän emalivatiin
lasten huudot,
kärventyneet
paistinpannut,
myttysukat piilosilla
sohvan alla –
Virtaavat,
pursuavat
yli laidan
- väriä elämään, sanovat
Sinua myllysi vaan
jauhaa,
punainen myllysi,
Moulin Rouge,
ilman
nännejä,
ilman
hehkeää peppua.

3.
Auto
- kiitävä aikakone
siivillänsä ajatuksia
kuljettava luottoystävä
pettää sinut.
Eräänä iltapäivänä
lähtee luotasi
ihan noin vaan.
Vie mukaansa
kaikki parhaat
ajatuksesi,
vapaudenjyskeen
suonissasi,
Sinimetsät ja kiihottavan
mustan Ferrarin
jossakin siellä
Nelostiellä.

Vie runokirjasi,
- sen syntymättömän,
raiskaa
vielä kasaamattoman
muistelmiksi kirjoittamattoman
tulevaisuutesi.

Jäät näivettymään
Tienvarteen
Tavallisena kakskoipisena
Kuolevaisena.

Vuosi matelee
hitaasti ikkunan ohi.
Bussipysäkit
torkkuvat,
Eivätkä sohjossa
ohityöntyvät
lastenvaunut
voi missään hitossa
sinua enää
kiihdyttää.

4.
Äiti

Aina,
Joka aamu
Hymyilee samalle
Puurolle
Kauralle
Ohralle
Kauralle
Samasta
Kattilan
Kannesta
Peliaa valahtanutta
Hymyään
Yötä
Rikkinäistä
Masennusta
Pelkoa
Hajanaisia
Ajatuksia
Rahasta
Kokolihamakkarasta
Ja meidän
Joka-aamuisesta
Puurosta.

<Takaisin

Päivitetty 19.5.2008